Katekismus - mitä se on? Ortodoksinen katekismi. Katolinen katekismi

Kaikissa uskonnossa on julkaisu, jossa seurakuntalaiset voivat löytää vastauksia yhteisiin teologisiin kysymyksiin. Se sisältää myös säännöksiä peruskoulutuksesta ennen kastetta. Tätä julkaisua kutsutaan "katekismiksi". Mikä se on? Miten tämä julkaisu syntyi? Kuka oli alunperin? Onko katolinen katekismi erilainen kuin kristitty? Tietoja tästä myöhemmin artikkelissa.

terminologia

Katekismus - mitä se on? Määritelmällä itsessään on muinaiset kreikkalaiset juuret. Sitten sana lähti latinaksi. Kirjaimellisesti määritelmä tarkoittaa "opetusta", "opetusta". Toisin sanoen katekismi on uskonnollinen asiakirja. Häntä kutsutaan myös "katekoksi", joka sisältää oppien perusteet. Tällainen julkaisu on eri uskontokuntien sisällä. Esimerkiksi katolisessa kirkossa on katekismia . Yleensä tiedot sisältyvät julkaisuun kysymysvastauksena. Yleisesti termiä "katekismi" käytettiin paitsi uskonnossa. Tätä määritelmää voidaan kutsua mihinkään syvään opastukseen, joka on laadittu uskonnollisen asiakirjan esimerkin mukaan. Esimerkiksi vuonna 1869 syntyi Nechajevin katekismus. Tässä työssä, toisin kuin uskonnollisessa asiakirjassa, laajamittaisen terrorismin ohjelma, joka otti valtavan määrän uhreja, propagandoitui ihmisten "vihamielisten joukkojen" vastustamiseksi.

Yleistä

Tärkeimmät säännökset, jotka sisälsivät alkuperäisen ortodoksisen katekismuksen, kehitettiin vuosina 1822-1823. Kirjoittaja oli pyhimys Philaret (Drozdov). Julkaisu hyväksyttiin Synod ja julkaistiin vuonna 1823. Tämä Filaretin katekismus hyväksyttiin ensin oppaana. Tämän jälkeen työtä käsiteltiin huomattavasti. Korjauksia ja korjauksia tekijä, pääsihteeri ja muut synodin jäsenet tekivät. Tätä työtä on jatkuvasti päivitetty ja se on kestänyt monia jäljennöksiä. Jotkut teologit, joiden joukossa ovat esimerkiksi Metropolitan Bulgakov Makarii, asettivat Philaretin katekismuksen yhtenä "symbolisessa kirjassa". Monien mielestä pyhimyksen työ on yksi lupaavimmista dogmaattisen opetuksen lähteistä. Hänessä on se, että hänen peruskysymyksistään peruskysymykset esitetään kirkon puolesta täydellisinä.

Kiistanalaiset kysymykset

Jotkut ortodoksiset teologit kiistävät kuitenkin Metropolitan Philaretin tekijän. Mutta tästä huolimatta he myös tunnustavat, kuinka tärkeä katekismus on (mitä se on sanottu edellä) ROC: n historiassa. Tämä toteamus perustuu siihen, että piispa Basil Krivosheinin mukaan tärkein uskonnollinen asiakirja on tehty radikaalisti. Pyhän synodin Chief Procuratorin - maallisen henkilön - ansiosta voidaan myös kyseenalaistaa kirjan asemaa Unescon ortodoksisuuden uskomatonta dogmaattista muistomerkkiä, koska Moskovan Philaretin katekismus ei sisällä kaikkia uskon symboleja ja kuvaa heterodoksi teologian vaikutusta.

Ongelma uskonnollisen asiakirjan roolissa modernissa ROC: ssa

Vuoden 2014 alusta ei ole annettu yhtä "käsikirjaa", joka hyväksyttiin Venäjän ortodoksisen kirkon ylin hallintoelimen johdolla, olipa se sitten piispainneuvosto vai pyhä synodti. Katekismuksen vapauttaminen on tarkoitus olla vuodelle 2015. Protestanttien ja Miafisites -artikkeleiden mukaan ROC ei ole virallisen uskonnollisen asiakirjan puuttuessa mahdollista tarkastella olemassa olevaa julkaisua, jonka Synod on hyväksynyt vain oppaana. He uskovat, rakentaen katekismia, että tämä ei ole dogmaattinen lähde, jonka täytyy olla työ, joka esittää dogman. On mielenkiintoista, että julkaisua kutsutaan yleensä kristityksi eikä ortodoksiseksi. Tämä johtuu siitä, että siinä esitetään Venäjän valtakunnan asukkaille yleiset kristilliset postulat. Siinä täsmennetään viranomaisten asema. Esimerkiksi Nikolai I ei ollut vain Venäjän ortodoksisen kirkon pää , vaan myös luterilaisten oppiaineiden suojelija ja päällikkö ja osallistunut Armenian patriarkan vaaleihin. Ja huolimatta ROC-katekismien virallisista ja dogmaattisista lähteistä antamasta hylkäämisestä, päätettiin kehittää omat johtajuutensa, jotka esittäisivät ortodoksian perusteet.

Uskonnollisen asiakirjan rakenne

Otsikko, joka avaa ortodoksisen katekismuksen, kertoo lukijalle kristillisen dogman peruskäsitteistä. Tässä on tarkastelu jumalallisen ilmoituksen käsitteestä ROC: sta, kertoo Raamatusta. Seuraavassa osassa on kolme suurta osaa. Ne perustuvat tärkeimpien kristillisten hyveiden luetteloon: "Rakkaudesta", "Uskosta" ja "Toivosta". Uskossa omistettuun osaan Nicene-Tsaregradin symboli on tarkka ortodoksisessa mielessä ilman filioquia. Se on jaettu 12 elementtiin (jäseniin) tarkempaan tarkasteluun. Sen takana seuraa kristinuskon seitsemän sakramenttia. Kohdassa "Noin Hope" tarkastellaan asiaankuuluvaa käsitystä kristillisestä erityisyydestä, ja rukouksen roolia uskovaisen elämässä kerrotaan. Libyan "Isämme" rakennetta kuvataan yksityiskohtaisesti. Selkeyden vuoksi rukous on jaettu houkuttelemiseen, 7 vetoomukseen ja ylistykseen vankeudessa. Osa "Noin Hope" selittää myös 10 onnellisuuden käskyä. Osa "Tietoja rakkaudesta" on omistettu Jumalan kymmenelle käskylle. Neljä niistä on veistetty ensimmäisellä tabletilla. Ne ovat Luojan rakkauden käskyjä. Muut kuusi ovat naapurin rakkauden lakeja. Jokaisen käskyn kuvaukseen liittyy se, mikä on tarpeen reseptin noudattamiseksi ja niiden rikkomusten kuvaamiseksi, jotka voivat vaikuttaa sen rikkomukseen. Uskonnollisen asiakirjan lopussa mainitaan "Uskon ja jumalisuuden opetus". Rakenteellisen katekismuksen tarkastelun jälkeen on huomattava, että tämä käsikirja on koottu erittäin kätevästi opiskeluun ja ymmärrykseen. Teksti muodostetaan kysymysten ja vastausten muodossa. Joten aluksi kärsivällinen on kiinnostunut ortodoksisen hyvin uskon, sisällön ja päätavoitteen suhteen. Uskonnollinen asiakirja vastaa kysymykseen. Käsikirjan teksti oli tarkoituksella arkistoitu. Kirjassa on suuri määrä kirkko-slaavilaisia. Esimerkiksi katsaukseen kuuluva ilmaus "missä mielessä" kuuluu "millä voima / mielessä". Tämä arkaileva luonto tuli näkyviin jo 1800-luvun alkupuoliskolla.

Lyhyesti yhtenäisen johtajuuden luomisesta

1800-luvun ensimmäisellä neljänneksellä oli melko suuri määrä katekismia. Yleisimpiä ortodoksisessa ympäristössä olivat pääkaupungin Peter Mogilan ja Platon tekijän tekijä. Näiden teosten vaikutuksesta syntyneet uudet julkaisut, kuten niiden alkuperäiset lähteet, kirkko kritisoivat toistuvasti. Ensimmäisessä tapauksessa havaittiin "katolinen" puolueellisuus. Toisessa, he arvostelivat protestanttisten elementtien läsnäoloa. Ratkaisu tähän tilanteeseen oli uuden katekismuksen luominen. Lisäksi koska raamatullisten kirkkojen käännökset venäjäksi vuonna 1816 muuttuivat venäjäksi, päätettiin siirtää asiaa koskevat viittaukset käsikirjan vanhoista julkaisuista uuteen. Samanaikaisesti kirjeenvaihto käännöksen muokatun version kanssa pidettiin. Uuden yksittäisen katekismuksen kehittäminen aloitettiin vuonna 1822.

kirjailijanura

Tehtävä katekismuksen laatimiseksi asetettiin yksi koulutetuimmista ja ammatillisimmista venäläisistä teologeista - Moskovan ja Kolomnan pääkaupungista Filaretista. Ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1823. Katekismi koottiin rakenteen mukaan, joka myöhemmin säilyi kaikissa painoksissa ja painoksissa. Oli pakollisia kolme osaa Uskosta, Hope ja Rakkaudesta. Tekijä säilytti ja esitti materiaalin "kysymysvastauksena". Pyhien kirjoitusten lainaukset annettiin 1816: n käännöksen mukaisesti, ja jotkut fraaseista käänsivät henkilökohtaisesti Philaret. Tärkein kääntäjän näkökulmasta käsikirjan määräykset painettiin suurikokoisina.

Uusi asiakirja

Vuosi 1823 oli merkitty katekismuksen uudelleenjaolla. Työ säästyi ensimmäisessä painoksessa havaituista virheistä. Myöhemmin vuonna 1824 julkaistiin vielä neljä muuta versiota, kirjoitettu kirkon slaavilainen ja siviilikirjoitus (kaksi versiota jokaisesta kirjoitustyypistä). Uskonnollisen asiakirjan lyhennetty versio julkaistiin vuoden 1824 puolivälin jälkeen ja sitä kutsuttiin "lyhyt katekismiksi". Minkälaista painos oli se? Se oli tarkoitettu ensisijaisesti lukutaidottomille ihmisille ja lapsille. Käsikirja sisälsi tekstin, joka on jaettu pääpainokseen suurella fontilla. Gryphus "julkaistu korkeimmalla käskyllä" lyhyt katekismissa ei ollut. Alkuperäistä katekismia kutsuttiin "laajaksi".

Uskonnollisen asiakirjan kritiikki ja sen tulokset

Katekismien ulkonäkö laski samaan aikaan, kun Venäjän Raamatun seurakunnan harjoittama Pyhän Kirjoituksen kirjoja käännettiin aktiivisesti. Useat konservatiivinen valtio ja korkeatasoiset papisto arvostelivat voimakkaasti RBO: n toimintaa. Tuettu A.A. Arakcheyev Julkisen koulutuksen ministeri A.S. Shishkov ja Archimandrite Photius väittivät aktiivisesti, että venäjän kieltä ei voida hyväksyä rukouksessa ja pyhissä teksteissä. Lisäksi sen käyttö voi aiheuttaa erilaisia harhaoppisia. AS Shishkov, joka kannatti ajatusta kirkon slaavilaisten ja venäjän kielten identiteetistä, puhui puolustuksessaan lausunnossaan ennen Metropolitan Seraphimia. Photiusin mukaan Drozdovin katekismus ja Peter Mohylan johtajuus ovat verrattavissa toisiinsa samalla tavoin kuin "kanavavesi" on verrattavissa "... Neva-hyvään veteen".

Alkuperäisen lähteen poikkeamat

Aloitteen A.S. Shishkov alkoi opiskella Metropolitan Philaretin katekismia. Tämän toiminnan tarkoitus oli paljastaa poikkeaman aste ensisijaisesta lähteestä, joka oli ortodoksinen dogma. Tarkastaja korostaa pääpiirteittäin sitä, että raamatullisia lainauksia venäjän kielellä suositellaan uskonnollisessa asiakirjassa. Tässä kysymyksessä hänen näkemyksensä oli samansuuntainen kuin Photius ja A.S. Shishkov. Toisaalta katekismuksen pelkkää teologista sisältöä koskevat huomautukset eivät ole riittävän vahvoja. Arvioija puoltaa johtajuuden keskeisiä puutteita lomakkeella, joka sisältää kysymyksen: "Mikä on paras opetus hurskaudesta?" Se seuraa myös vastausta: "Kristillinen opetus". Virallisesta näkökulmasta katsojalla tarkoitetaan, että "parhaiden" lisäksi voi olla yksinkertaisesti "hyviä" jumalisuuden oppeja, olipa buddhalaisuus tai islam.

kieltoja

Kiitos tämän kampanjan uskonnollisen asiakirjan ilmestymisestä marraskuun lopulla 1824 niin voimakas kampanja tuli voimaan pyhän synodin asetuksella . Hän kielsi Filaretin katekismien painamisen ja jakelun, kunnes erityinen tilaus annettiin. Kiellon syyksi todettiin, että Herran rukouksen, uskontunnustuksen ja kymmenen käskyä muutettiin venäjäksi, nimeltään "kansankielinen adverbi". Vuonna 1825 Metropolitan Platon katekismia myönnettiin uudelleen. On sanottava, että tämä teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1786 ja säilyi seitsemässä versiossa. Viimeinen näistä oli myös vastakohta Filaretin työhön. Platoniselta johtajuudelta havaittiin Raamatun lainaus kirkon slaavilaisissa.